Alla päivän vauhdikkaan 8 km:n juoksun jälkeen...
Tervehdys,
Tänään jatkoin juoksuohjelmaani parin lepopäivän jälkeen. Harvinainen aamu pitkästä aikaa siinä mielessä, että aurinko paistaa jo heti aamusta lähes kirkkaalta taivaalta - yes. Nyt on mukava juosta kuivilla teillä!
Aamulla klo 06:25 ampaisin kevyelle kympille (sama reitti kuin aikaisemminkin). Jalat tuntuivat kevyiltä ja hamstring-vaivaa tuskin enää tunsin. Otan silti vähän varovasti tämän ja huomisen juoksut. Kykenin juoksemaan eteen tulleet jyrkemmätkin mäet - niin että paikalliset töihin menevät taputtivat käsiään. Leirille pääsin ajassa 57:30. Sitten aamupalalle ja suihkuun sekä levolle pariksi tunniksi.
Päivän toinen harjoitus olikin sitten jo vauhdikkaampi, sillä edessä oli 8 km kovaa Eldoretin suuntaan. Yritin ensin juosta maantien reunassa olevaa polkua, mutta se oli niin kivinen ja myös kurainen, että päätin hypätä maantielle. Tapani mukaan aloitin jälleen turhan vauhdikkaasti, mutta pikkuhiljaa löytyi sopiva vauhti. Tosi harmillista että jotkut vastaan tulevat rekat ajavat niin reunassa, että minun oli turvallisuussyistä loikattava tien reunuksille. Aurinko paistaa edelleen ja on kiva juosta lämpimissä olosuhteissa (lämpöä ehkä juuri ja juuri 20 astetta). En kuitenkaan ladannut aivan täysiä tähänkään juoksuun tuon hamstring-vaivan vuoksi - juostessa ei tuntunut pahalta. En päässyt vuoden 2017 aikoihin, mutta olin tyytyväinen tulokseen 35:20 (keskivauhti 4:25). Tästä on hyvä jatkaa juoksuohjelmaa ...
Minulle saapui leirikeskukseen yllätysvieras: Maggy, joka on vastannut aikaisemmin HATC:in ruokahuollosta, hankinnoista ja ruokalasta. Hän jäi viime keväänä hoitamaan sairasta 95-vuotiasta isäänsä - asuu n. 50 km:n päässä leirikeskuksesta Eldoretin suuntaan. Voi sitä riemua vanhojen tuttujen tavatessa. Myös Toby oli innoissaan. Oli kiva turista lounaan yhteydessä. Hyvästeltiin ja halattiin sekä toivottiin tapaamista vielä tulevinakin vuosina ??
Iltapäivällä klo 14:30 lähti Dylan - hänen poskiltaan valuivat kyyneleet, kun totesin hänen edesmenneen isoisänsä olisi ylpeä pojanpoikansa uudesta aluevaltauksesta - juoksusta. Dylan ei ehtinyt kertoa läheiselle ja rakkaalle isoisälleen juoksuharrastuksestaan ennen isoisän kuolemaa viime vuonna - tämä oli Dylanille kova paikka. Nyt poika lähti leiriltä paljon varmempana ja luottavaisempana juoksukykyihinsä - yes - hänestä vielä kuullaan...
Päätin päivittää blogin ennen klo 16 teehetkeä - toivottavasti onnistun. Nyt alkoi jälleen sataa - harmin paikka! Huomenna on aamusta 20 km kiihtyvää ja päivällä kevyttä 8 km. Eiköhän noistakin kilometreistä selvitä. Huomenna iltapäivällä on jälleen hieronta.
Hyvää tiistain jatkoa!
T. Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti