Kuudes leiripäivä

Tervehdys,

Tänään on ollut lämpöä ulkona tuskin 20 astetta ja taivas pilvessä. Onneksi päivällä ei ole satanut. Tosi ihanteellinen ilma juoksutreeneihin!

Aamulla klo 07:30 starttasin kympin kevyelle lenkille - sama reitti kuin toissapäivänä. Lepopäivän jälkeen jalat olivat hiukan kankeat, mutta muutaman kilometrin jälkeen juoksu alkoi kulkea. Leirikeskukseen saavuin ajassa 54:50. Uiminen teki jälleen hyvää lihaksille.

Aamupalan jälkeen parin tunnin tirsojen jälkeen päivän toiseen harjoitukseen: nyt oli vuorossa tämän leirin ensimmäinen kova treeni - tasavauhtinen kova 5 km Eldoretin suuntaan (sama reitti kuin edellisinäkin vuosina). Älykelloni teki minulle tepposen - kello ei näyttänyt ollenkaan nopeutta ja juostuja kilometrejä - ainoastaan syke ja käytetty aika näkyivät. Onneksi tiesin 5 km:n merkkipaalun. Nyt jalat tuntuivat kevyiltä ja jopa lentäviltä. Sain sykkeen nousemaan yli 130 ja pidin sykkeen 135-139 lähes koko juoksun ajan. Viiteen kilometriin kului tänään 20:35 (nyt noin minuuttia nopeammin kuin pari vuotta sitten). Olin yllättynyt kropan  ja etenkin jalkojen toimimisesta näin hyvin - Lämmin kiitos ortopedi Sakari Oravalle ja fysioterapeutti Akille sekä hieroja Djuliakselle :) - tästä on hyvä jatkaa.

Lounaan jälkeen sain apua 17 vuotiaalta sveitsiläiseltä Dylan Inauenilta, jonka kanssa kului pari tuntia älykellon, tabletin ja puhelimen synkronoinnissa. En tiedä mistä syystä nopeus ja juostut kilometrit olivat häipyneet kellosta. Jouduimme poistamaan laitteista Polarin kaikki ohjelmat ja lataamaan ne uudelleen - lopulta kaikki tarpeellinen näkyi kellossani. Kiitos Dylanille - huomisen treenit on nyt helpompi toteuttaa.

Iltapäivä kului nopeasti ja niinpä istuimme kellopuuhastelun jälkeen päivällisellä, jossa tarjoiltiin paneroitua kalaa ja paistettuja perunoita sekä kaali-porkkanaraastetta. Pöydässämme istuivat myös kreikkalainen maratonjuoksija ja hänen albanialainen vaimonsa. Miehen laukku on ollut kateissa jo kolme päivää -mahdollista on, ettei laukku saavu ollenkaan leirikeskukseen. Mies on ostanut kaikkea mahdollista Itenin urheiluvaatekaupoista (kaksi sellaista). Oleskelevat HATC:issa10 päivää, minkä jälkeen lähtevät safarille. Tosi harmillista tuo laukun häviäminen.

Tänään sain ilouutisen siskoltani kuvien kera, että 94 -vuotias äitini on piristynyt Intalan palvelutalossa Jokioisissa. Hän ei ole oikeastaan lähes pariin kuukauteen leikkauksen jälkeen kyennyt syömään kiinteää ruokaa. Onneksi on nestemäisiä energiamuotoja ja palvelutalon kekseliäitä (uusia virikkeitä) ja tarmokkaita hoitajia - tässä on hyvä esimerkki palvelutalon erinomaisesta hoidosta!

Nyt alan katsella Dohan kisoja ja toivotan teille hyvää yötä.

T. Harri