Sataa, sataa ropisee ...
Tervehdys,
Olemme lauantaissa ja enää viikko jäljellä treenejä Kenian ylängöillä - nopeasti on aika kulunut, mutta onneksi myös juoksukilometrejä on kertynyt - tähän mennessä yhteensä yli 280.
Jalat ovat toimineet erittäin hyvin, lukuunottamatta vasemman jalan hamstring-vaivoja. Onneksi hieronta ja venyttelyt ovat auttaneet, eikä vaiva ole pahentunut. Keskustelin tänään hierojani kanssa ja hän suositteli parin lepopäivän ottoa. Olin onneksi itsekin tätä jo etukäteen miettinyt, sillä minulla on yksi ylimääräinen päivä käytettävissä. Olen nimittäin tällä kertaa kolmiviikkoisella leirillä yhden päivän pidempään ja juoksuohjelmani päättyy päivää ennen lähtöpäivää. Siispä parin päivän lepo tulossa: sunnuntai-maanantai - yes!!!
Tänään oli heti aamusta kevyttä kahdeksan kilometriä, jonka juoksin samaa reittiä kuin aikaisemmin. Viime yönä ja vielä aamuyöstäkin satoi runsaasti, joten vesilammikoita näkyi kaikkialla. Selvisin lähes kuivin tossuin omasta treenistäni. En kiiruhtanut, vaan otin rauhallisesti - leirikeskukseen ajassa 47:10. Sitten aamupalalle ja suihkuun.
Levätä ehdin vain tunnin, sillä menin seuraamaan televisiosta kenialaisen maratonmestarin Eluid Kipchogen ns. Challenge-maratonia, joka järjestettiin tänään Wienissä. Maratonin sponsorit ja muut rahakkaat kansainväliset urheiluorganisaatiot olivat lahjoittaneet varat tapahtuman järjestämiseen (on arveltu, että useita miljoonia euroja on tarvittu). Eluid oli siis ainoa juoksija, joka tähtäsi maratonilla kahden tunnin alitukseen (tavoitteena 1:59:50). Hänelle oli järjestetty yli 40 maailman nopeinta maratoonaria jäniksiksi - jänikset vaihtuivat 4-5 juoksijan ryhminä. Jänikset pitivät yllä koko ajan 2:50 min/km vauhtia, joten Eluidin oli vain juostava jänisten takana. Tosi tasaiseen tahtiin matka kulki ja Eluid hymyili tämän tästä eli voimia näkyi kaverilla olevan. Kun maali alkoi häämöttää, jänikset hyppäsivät sivuun ja Eluid juoksi maaliin saakka hyvävoimaisena aikaan 1:59:40:20. Hän siis onnistui tavoitteessaan ja yleisö sekä juoksijan hurrasivat - selostajat olivat revetä liitoksistaan. Tosi upea ja ikimuistoinen kokemus täällä Keniassa, maratonin kehdossa Itenissä. HATC:in henkilökunta hyppi ilosta - Kenia osoitti jälleen olevansa maratonin huippumaa.
Tapahtuman jälkeen kiiruhdin sadeviitta päällä Lornahin urheilukentälle moottoripyöräkyydillä suorittamaan päivän toisen juoksutreenini: 6 x 400 metrin vetoja 2 minuutin palautuksella. Onneksi toin mukanani sadeviitan. Kun pääsin kentälle, aurinko alkoi kuitenkin paistaa. Lopulta tuli niin kuuma, että sai heittää viimeisenkin paidan päältä. Koska vasen takareisi on hiukan vaivannut, en uskaltanut ladata täysillä 400 metrin pysähdyksiin. Onnistuin kuitenkin melko hyvin treeneissä: kuusi kierrosta - kierrosajat välillä: 1:35 - 1:42, joten ei hassumpaa... Päätin olla rasittamatta jalkoja enempää ja niinpä hyppäsin Matatu-bussin kyytiin. Sitten lounaalle, suihkuun ja vaatteiden vaihtoon hierontaa varten.
Djulias antoi jälleen aikamoisen käsittelyn jaloilleni. Hän myös huomasi, että vaiva on poistumassa. Kuten jo aikaisemmin kerroin, keskustelin hierojan kanssa ja hän suositteli kahta lepopäivää peräkkäin. Moottoripyöräkyydillä takaisin leirikeskukseen ja lepäämään tunniksi.
Päätin kirjata päivän tapahtumat blogiini nyt iltapäivällä. Vielä on tunti aikaa päivälliseen. Tosi upea päivä! Sunnuntaina ja maanantaina en aio juosta, vaan rentoutua muuten - katsotaan, mitä keksin.
Hyvää lauantain ja viikonlopun jatkoa! Niin ja Ulriikalle lämpimät syntymäpäiväonnitteluni :)
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti