Tervehdys,
Ja hyvää pyhäpäivää!
Tänään koitti päivä, jolloin harjoittelu maratonin paratiisissa Kenian Itenissä päättyy. Aamulla kävin vielä juoksemassa kympin sumuisessa ilmassa - haikea olo ...
Kova kolmiviikkoinen rääkki on takana - olen selvinnyt Michelin laatimasta harjoitusohjelmasta jälleen - Kiitos Michel!! Viimeisen viikon aikana olen havainnut juoksukuntoni ja -voimani kasvaneen - ja tätähän koko ohjelmalla on haettu. Olen todella etuoikeutetussa asemassa saadessani viettää kolme viikkoa rakkaan juoksuharrastukseni parissa. Melko yksinkertaiset asiat ovat olleet päivittäin esillä: juoksutreenit - montako km ja millä vauhdilla ja mihin suuntaan - lisäksi ruokailut - mitä on ruokana ja ketkä ovat seurana pöydässä - lepo ja nukkuminen - niin päivisin treenien lomassa kuin öiseen aikaan. On saanut jutella juoksusta ja liikunnasta sekä urheilusta yleensäkin aivan vapaasti ja niin pitkään kuin on halunnut. Leirin pöytäkeskustelut ovat olleet avartavia ja monipuolisia - tällä kertaa eri kansallisuuksia ja kv. urheilijoita on leirillä ollut niukasti, mikä oli ehkä suurin puute tällä kertaa.
Kaikki on toiminut erinomaisesti ja olen saanut harjoitella terveenä sekä energiaa (monipuolista ruokaa) on ollut riittävästi. Eihän tässä voi olla muuta kuin tyytyväinen ja iloinen leirin onnistumisesta.
Lämmin kiitos vaimolleni Ullalle saadessani jälleen viettää aikaa toisessa kodissani HATC:issa - tällä kertaa kolme viikkoa - onneksi internet-yhteydet ovat toimineet ainakin jotenkuten, joten en ole ollut aivan pimennossa kotiasioista. Kiitos hyvästä tuesta leirin aikana juoksijakaverilleni Jussille ja koko äijämaratonisti-ryhmälle. Onneksi on olemassa WhatsApp, jonka avulla olen saanut seurata lasteni ja heidän perheidensä elämää ja samoin myös monen sukulaisen (kuten äitini ja sisarusteni) vointia ja tekemisiä - lisäksi myös naapureitteni kuulumisia.
Olen ollut poissa työelämästä nyt noin vuoden. Eniten työelämästä olen jäänyt kaipaamaan parhaita ja läheisiä työkavereita niin Helsingin seudulla kuin Turussa. Juoksublogin välityksellä olemme olleet yhteydessä kolmen viikon ajan - tosi kiva tunne, että olette myötäeläneet kanssani päivittäisissä treeneissäni ja tapahtumissa. Kiva on nähdä teitä monia ensi viikon tiistaina monivuotisen työkaverini Aulin läksiäisissä Helsingissä. Karin kanssa jäimme työelämästä lähes samaan aikaan ja hänen kanssaan olemme pitäneet yhteyttä lähes viikottain ja tavanneet ainakin kerran kuukaudessa - tosi kivaa :)
Elän vähän niinkuin etsikkoaikaa eli mietin mitä kaikkea juoksuharrastuksen lisäksi voisin tehdä - energiaa ja aktiivisuutta riittää edelleen! Onneksi on lastenlapset, joiden kanssa on kiva touhuta ja tietenkin oma talo ja pihapiiri, jossa puuhastella. Tunnen sisälläni palon lähelle yritysmaailmaa - katsotaan, mitä tuolla saralla minulle valkenee ja avautuu. Voisi sanoa että olen tosi onnellinen ja
kiitollinen kaikesta - ja etenkin nyt päättyvästä kolmiviikoisesta juoksuleiristä Itenin High Altitude Training Centerissä.
Tänään lähden Hassan kuskini kanssa leiriltä lounaan jälkeen keskipäivällä klo 12 kohti Nairobia - siis kuusi tuntia istumista autossa. Tänä yönä vähän ennen klo 24:00 koneeni nousee kohti Amsterdamia, jonne saavun huomenna aamulla klo 07:00 jälkeen. Runsaan parin tunnin kuluttua jatkan Helsinkiin. Tampereelle saavun lentokenttäbussilla joskus klo 16-17 välillä. Tässä se sitten oli tällä kertaa - leirielämä päättyy.
Kiitos teille kaikille blogini seuraajille. Toivottavasti olen kyennyt välittämään aidosti ja riittävän elävästi leiripäivien vaiheita - niin ja kiinnostavasti! Päivitän vielä kotoa käsin kuvia ja mahdollisesti joitakin tekstejä, joita en ole kyennyt heikkojen verkkoyhteyksien vuoksi lisäämään blogiin. Joten käykää vielä kurkkaamassa ensi viikollakin blogisivuja.
Hyvää ja nautinnollista sekä tervettä loppusyksy- teille kaikille!
Päätän nyt tähän Keniasta!
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti