Tervehdys,
Onpa jälleen mukava loikoilla aamulla yli seitsemään ja pukeutua rauhassa aamupalalle. Aamiaisella tapasimme vain me kolme Toby, Dylan ja minä. Hyvän aamupalan ja muutkin ruuat keittiö loihtii, vaikka meitä on näin vähän.
Klo 10:ksi kiiruhdin hierontaan moottoripyörällä. Djulias oli myöhässä viisitoista minuuttia - hänen aamun juoksulenkkinsä veikin pidempään. Tällä kertaa kevyttä hierontaa - jalat ovat toipuneet parin lepopäivän, hieronnan ja venyttelyjen sekä levon johdosta mukavasti - enää ei tunnu vasemman jalan hamstring vaivaavan - no huomenna sitten nähdään, kun jatkan juoksuohjelmaani.
Lounaan jälkeen kävelin Monican kioskille ja pyysin häntä pakkaamaan kaikkea mahdollista, mitä Sophien perhe voisi tarvita - tavaraa tuli kaksi laatikollista ja päälle minun tuliaiskassini. Kaikki saatiin kuitenkin mahtumaan yhden moottoripyörän kyytiin ja minä myös. Matkasimme 1,5 km:n päässä asuvaa Sophien perhettä katsomaan (Kamarinyn urheilukentälle vievän tien puolessa välissä). Saavuttuamme perille Sophien iloinen huuto kuului: Hei - tänne päin! Yhtä hymyilevänä kuin ennenkin Sophie ja hänen miehensä sekä 8-vuotias Elphas poikansa ottivat minut vastaan. Tosi lämminhenkinen tapaaminen - 1 1/2 vuotta sitten kävin heitä tapaamassa. Olivat saaneet ympärillä olevat pellot kasvamaan monenlaista vihannesta ja viljaa - tosi vihreänä oli koko ympäristö. Aurinko paistoi lämpimästi. Istuimme rauhassa heidän kodissaan sisällä. Jossakin vaiheessa Sophie nouti Kimple -pelin, jonka toin viimeksi heille tuliaisena - aivan ehjänä oli peli, vaikka sitä oli kovasti pelattu. Puolisen tuntia pelasimme - mukana naapuriin poika Juan - Elphaksen kaveri. Elphas on luokkansa priimus ja tuntui tosi nokkelalta ja tietävältä kaverilta - numerot olivat hyviin hallussa. Perheen Sharon on mennyt naimisiin ja asustaa Eldoretin suuntaan lähes 100 km:n päässä. Perheessään on kaikkiaan kuusi tytöärtä (13-25 vuotiaita). Perheellä näyttää menevän hyvin. Sophie on ollut aina ahkeruuden huippu - jo silloin, kun hän toimi siivoojana HATC -leirikeskuksessa. Kiva oli vaihtaa kuulumisia. Sophie lähettio paljon terveisiä vaimolleni Ullalle ja juoksijakaverilleni Jussille. Haikeaa oli jättää hyvöstejä, kun ei tiedä, nähdäänkö enää tulevaisuudessa. Jätin tuliaisten lisäksi heille sievoisen summan rahaa, joten koululaisten lukukausimaksut ja monet hankinnat eivät nyt tuota tuskaa moneen kuukauteen - ja ruokaakin ja kotilaustarvikkeita toin yhden kuukauden
tarpeeseen. Syvät halaukset ja iloiset vilkutukset - lähdin kävellen polkua leirikeskukseen.
Päästyäni leirille, Dylan pyysi minua mukaansa Kerio Viewhun ruokailemaan. Niinpä pian löysimme itsemme Kerio View:n maisemia ihailemasta ja ravintolasta. Dylan nautti lämpimistä voileivistä ja ranskalaisista perunoista - minä herkuttelin avacado-kala -lautasesta ja lisäski söimme jälleen erilaisia juustoja. Tunnin istuttuamme lähestyi valtava ukkosmyrsky ja vettä tuli kaatamalla. Tarjoilija tilasi meille taksin ja niinpä pääsimme leirille lähes kuivina. Ikävä kyllä minun aamulla pesemään pyykit olivat edelleen narulla ja aivan märkinä. Toivottavasti huomenna saadaan aurinkoa edes sen verran, että pyykkiin kuivaa.
Loppupäivän oli puolipilvistä ja melko viileää (ehkä 16-17 astetta). Nyt kirjoittelen blogia ja odottelen päivällisen valmistumista - ei ole kyllä yhtään nälkä.
Huomenna jatkan juoksuohjelmaani heti aamusta kevyellä 8 km:n hölkällä ja sitten keskellä päivää on kovavauhtinen 8 km. Toivottavasti jalkani ovat kunnolla toipuneet ja jaksan vetää juoksuohjelmani loppuun.
Toivotan teille hyvää illan jatkoa. Niin ja hyvää sekä antoisaa syyslomaa teille, jotka siitä pääsette nauttimaan - muuten kaikille voimia työhön ja opiskeluun!
T. Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti